Wow, mikä kesätyö!

Olen Henna, pian 17 vuotta täyttävä lukio-opiskelija. Asun Kokkolassa, mutta kesän jälkeen muutan takaisin Kaustiselle musiikkilukion opintojen pariin. Peruskoulun olen käynyt Kokkolassa. Muistan, kuinka ala-asteella teimme muutamia pyöräilyretkiä Kieppiin ja meillä oli paikalla opas kertomassa linnuista ja perhosista. Myös savityöpaja on jäänyt lämpimänä muistoihini. Yläasteella tutustuimme enemmän mineraalikokoelmaan ja maapallon eri aikakausiin.

Luonto ja eläimet kiinnostivat minua jo lapsena. Kävimme perheeni kanssa välillä retkillä metsässä ja saimme pikkuveljeni kanssa kulkea yksinämme metsässä, kunhan leiriytymispaikan saattoi aina nähdä. Välillä poimin mustikoita tai puolukoita ja välillä uppouduin metsän siimeksessä ihmettelemään kaikkea. Saatoin vain istua jonkin löytämäni ison kiven tai kannon päällä, kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa. Sain olla omassa maailmassa ja haaveilla lapsen lailla. Pidän vieläkin metsistä, metsäpoluilla kävelemisestä sekä luonnon äänien kuuntelemisesta. Se on jotenkin vapauttavaa ja virkistävää vaihtelua kaupungin melulle ja kiireelle.

Hain kaupungilta kesätöitä vuoden alussa. Mielestäni kaikista vaihtoehdoista Kieppi vaikutti mielenkiintoisimmalta. Ajattelin, että työ on varmasti erilaista verrattuna esimerkiksi TET-paikkoihin, joissa olen ollut. Kiepissä saisin myös varmasti oppia paljon uutta! Tätä kaikkea ja paljon muuta se on ollutkin.

Ensimmäisenä päivänä sain tutustua Kiepin kolmeen kokoelmaan; Veikko Salkion luontokokoelmaan, Viljo Nissisen mineraalikokoelmaan sekä Armas Järvelän perhoskokoelmaan. Jo heti ensimmäisestä päivästä tiesin, että nämä kolme seuraavaa viikkoa tulisi olemaan antoisat ja mielenkiintoiset. Olen saanut olla palvelemassa asiakkaita, opettanut lapsia ja aikuisia taittelemaan origamiperhosia sekä litteroinut videoita Veikko Salkiosta. Litteroiminen oli alussa hieman haasteellista, mutta kun se alkoi sujua, työ oli erittäin opettavaista. Muistan Salkion tarinoita hirven sarvista, lintujen epämuodostumista sekä Huippuvuorten matkoista. Opin esimerkiksi, että Jäämeren vesi on typpipitoisempaa kuin etelässä, joten siksi siellä on enemmän elämää. Luonnon ihmeiden lisäksi olen saanut oppia lisää historiasta, avaruudesta ja jopa ihmisen anatomiasta.

Olen saanut käyttää omia taitojani hyödyksi ja opetella taittelemaan erilaisia origameja. Niille on myös löytynyt käyttöä. On ollut ihanaa nähdä lasten kasvoilta iloinen ilme, kun he ovat saaneet lahjaksi vaikkapa perhosen tai kyyhkysen. Asiakkaiden lisäksi myös työtoverit ovat olleet mukavia. Heihin on ollut ilo tutustua ja heidän kanssaan on ollut helppoa tulla toimeen. Hekin ovat opettaneet minulle uusia asioita ja innostaneet tutkimaan lisää. Kesätyö Kiepissä on myös avartanut ovea siihen, mitä kaikkea opastuksen ja asiakaspalvelun lisäksi museotyö pitää sisällään. On paljon järjestelemistä sekä pientä siistimistä. Työssä oppii koko ajan enemmän ja työntekijöillä on jo entuudestaan paljon tietoa, jota jakaa muille.

Kiitos Kieppi!

Henna Honkarinta

Vaatimaton monitaituri

Lukiessani lehtileikkeitä ja kirjoituksia Armas Järvelästä en voi muuta kuin ihmetellä ja kunnioittaa sitä, kuinka paljon hän on saanut elämässään aikaan. Tänä vuonna Armaksen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta ja haluamme täällä Kiepissä nostaa esille hänen työteliäisyytensä.

Armas Järvelä työskenteli uransa alkutaipaleella Kokkolassa KPO:n mainospäällikkönä. Valtaosa työurasta taittui kuitenkin Helsingissä SOK:n tehtailla mainoshoitajana. Painettua materiaalia oli tuolloin vielä vähän, lähes kaikki piti tehdä käsin. Armaksen käsistä lähti lukematon määrä ilmoittelukuvia, banderolleja, tuote-etikettejä ja pakkauksia – myös kuuluisa Kulta Katriina -kahvipakkaus. Lisäksi hän valvoi erilaisia tuotekuvauksia.

Armas oli taitava maalari ja hän maalasi useiden tunnettujen henkilöiden muotokuvia, maisemia sekä asetelmia. Hän suunnitteli adresseja, kunniakirjoja, palkintomitaleja sekä seurojen lippuja ja pöytäviirejä. Hänen tekstaustaitonsa pääsi esille mm. Jean Sibeliuksen syntymäpäiväadressissa.

Kuvataiteen lisäksi Järvelä harrasti nuorempana yleisurheilua ja shakkia, Helsingin työvuosina hänet tunnettiin tarkkakätisenä keilaajana ja pistooliampujana. Harrastus ylitse muiden oli perhosten keräily, joka sisälsi kauneutta, tiedettä, liikuntaa, raitista ilmaa, monenlaisia matkoja ja maisemia. Mainosmiehen kesäloman ajankohta määräytyikin perhosharrastuksen mukaan. Varsinaisen perhosten keräilyn lisäksi Armas käytti lukuisia tunteja näytteiden kirjaamiseen, preparoimiseen, neulaamiseen ja levittämiseen, sekä valmiiden näytteiden sijoittamiseen ja ryhmittelyyn. Pienistä etiketeistä voi lukea tarkat saantitiedot: pyydystyspäivämäärä, paikka ja pyydystäjän nimi.

Aikuisten yksilöiden keruun lisäksi Armas kasvatti myös perhosten toukkia. Ahvenanmaalla esiintyneen tammiraitayökkösen (Orthosia cerasi) toukat hän kaivoi puutarhan maahan 10 senttimetrin syvyyteen talvehtimaan ja laittoi lehtikariketta päälle. Keväällä ne piti ottaa aikaisin pois, jotta perhoset koteloituivat ja kuoriutuivat ajallaan. Järvelä onnistui myös munittamaan idäntäplämittarin (Lomaspilis opis), jonka toukka oli silloin vielä (v.1975) kirjallisuuden mukaan tuntematon. Selvisi, että toukat söivät vain koivun lehtiä, muu ruoka ei kelvannut.

Tästä kaikesta päätellen Armas oli hyvin perusteellinen ja tarkka mies. Intohimo perhosiin näkyy kokoelman laajuudessa ja täsmällisyydessä. Ja mitä enemmän tutkin kokoelmaa ja luen perhostietoutta, sitä enemmän innostun itsekin. Perhosten elintavat ovat mitä moninaisempia ja täynnä pieniä ihmeitä. On ilo esitellä Järvelän arvokasta kokoelmaa täällä Kiepissä.

Kokkolassa 3.5.2018 Mari Mäenpää

Kolmiloikkaa harrastanut Järvelä kantaa olympiasoihtua Perhonjoen sillalla.

Järvelän piirros vuodelta 1942 Kenttäposti-postikortissa. Järvelä palveli armeijassa lähes viisi vuotta, toimien jatkosodan myöhäisemmässä vaiheessa komppanian vääpelinä.

Mittariperhosia. Ylärivissä allekkain reunustäplämittarin (Lomaspilis marginata) ja idäntäplämittarin (L. opis) toukat.