Luonto ja eläimet kiinnostivat minua jo lapsena. Kävimme perheeni kanssa välillä retkillä metsässä ja saimme pikkuveljeni kanssa kulkea yksinämme metsässä, kunhan leiriytymispaikan saattoi aina nähdä. Välillä poimin mustikoita tai puolukoita ja välillä uppouduin metsän siimeksessä ihmettelemään kaikkea. Saatoin vain istua jonkin löytämäni ison kiven tai kannon päällä, kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa. Sain olla omassa maailmassa ja haaveilla lapsen lailla. Pidän vieläkin metsistä, metsäpoluilla kävelemisestä sekä luonnon äänien kuuntelemisesta. Se on jotenkin vapauttavaa ja virkistävää vaihtelua kaupungin melulle ja kiireelle.
Hain kaupungilta kesätöitä vuoden alussa. Mielestäni kaikista vaihtoehdoista Kieppi vaikutti mielenkiintoisimmalta. Ajattelin, että työ on varmasti erilaista verrattuna esimerkiksi TET-paikkoihin, joissa olen ollut. Kiepissä saisin myös varmasti oppia paljon uutta! Tätä kaikkea ja paljon muuta se on ollutkin.
Ensimmäisenä päivänä sain tutustua Kiepin kolmeen kokoelmaan; Veikko Salkion luontokokoelmaan, Viljo Nissisen mineraalikokoelmaan sekä Armas Järvelän perhoskokoelmaan. Jo heti ensimmäisestä päivästä tiesin, että nämä kolme seuraavaa viikkoa tulisi olemaan antoisat ja mielenkiintoiset. Olen saanut olla palvelemassa asiakkaita, opettanut lapsia ja aikuisia taittelemaan origamiperhosia sekä litteroinut videoita Veikko Salkiosta. Litteroiminen oli alussa hieman haasteellista, mutta kun se alkoi sujua, työ oli erittäin opettavaista. Muistan Salkion tarinoita hirven sarvista, lintujen epämuodostumista sekä Huippuvuorten matkoista. Opin esimerkiksi, että Jäämeren vesi on typpipitoisempaa kuin etelässä, joten siksi siellä on enemmän elämää. Luonnon ihmeiden lisäksi olen saanut oppia lisää historiasta, avaruudesta ja jopa ihmisen anatomiasta.
Olen saanut käyttää omia taitojani hyödyksi ja opetella taittelemaan erilaisia origameja. Niille on myös löytynyt käyttöä. On ollut ihanaa nähdä lasten kasvoilta iloinen ilme, kun he ovat saaneet lahjaksi vaikkapa perhosen tai kyyhkysen. Asiakkaiden lisäksi myös työtoverit ovat olleet mukavia. Heihin on ollut ilo tutustua ja heidän kanssaan on ollut helppoa tulla toimeen. Hekin ovat opettaneet minulle uusia asioita ja innostaneet tutkimaan lisää. Kesätyö Kiepissä on myös avartanut ovea siihen, mitä kaikkea opastuksen ja asiakaspalvelun lisäksi museotyö pitää sisällään. On paljon järjestelemistä sekä pientä siistimistä. Työssä oppii koko ajan enemmän ja työntekijöillä on jo entuudestaan paljon tietoa, jota jakaa muille.
Kiitos Kieppi!
Henna Honkarinta
