29.11.2016

Vihreä kirjekuori

Se löytyi kun järjestelimme Kiepin varastoa. Tuollaisessa kuoressa Veikko Salkio usein antoi valokuvia ystävilleen ja tutuilleen, myös luontomuseon innokkaille vieraille. Kuoressa saattoi olla kuvia hänen matkoiltaan Kanadasta, Huippuvuorilta, Australiasta tai hänen kokoelmansa kiinnostavista näytteistä. Hänellä oli tapana aina ottaa useita kopioita kuvista, että varmasti riittäisi kaikille.

Muistan, kun Veikko viimeisinä aikoinaan antoi vihreän kirjekuoren nuorelle pojalle: Et ole vielä kiinnostunut tästä, mutta ehkä myöhemmin. Veikkoa harmitti, ettei hän ollut nuorena käyttänyt tilaisuuttaan kysyä asioista. Esimerkiksi silloin sen ainoan kerran kun oli tavannut K.E.Kivirikon, jonka teoksesta, Eläinten täyttäminen ja säilyttäminen (1924), hän oli oppinut lintujen ja nisäkkäiden täyttämisen.

Avaan kuoren. Siellä on kuvia Petsamosta. Veikon kertomat tarinat heräävät eloon. ”Siellä oli lintuja tuhansia. Se oli paratiisi ehkä ihmiselle ja ilman ehkääkin, mutta linnuille se oli aikamoinen helvetti. Ei lunniparka aina ehtinyt pesältään…”

Veikko oli nuorena rajavartijana ollut avustamassa lintutieteilijä Einari Merikalliota tämän viimeisellä tutkimusmatkalla Petsamon Heinäsaarilla kesäkuussa 1937. Jo lapsena Veikko oli lukenut Merikallion kirjaa Jäämeren äärellä(1924) ja saanut siitä innostuksen Heinäsaariin ja sen linnustoon. ”Sinne minun oli päästävä”.

Veikko tiesi, että rajavartijat turvasivat lintujen pesimärauhaa Heinäsaarilla. Sinnikkään toiminnan jälkeen hänen onnellaan ei ollut rajoja, ”täältä en lähtisi koskaan”. Vuonna 1938 Suomeen perustettiin ensimmäiset luonnonsuojelualueet, joista kolme oli Petsamossa. Veikko toimi vartijana kaikilla kolmella alueella: ”vielä satojenkin vuosien kuluttua merimetsot saisivat rauhan meiltä ihmisiltä”.

Veikko alkoi kuvata ihailemansa Merikallion tavoin Heinäsaarten ja Pummangin lintuja ja luontoa. Edessäni oli nyt muutama kuva tuosta Veikon paratiisista. Kapustarinta saapuu pesälleen (-37 Pummanki), Kapustarinnan pojat ja yksi muna (Pummanki -37), Meri- ja harmaalokkeja (Pummanki -39), Lunni tulossa pesältä (Heinäsaari -38), Riskilät (Heinäsaari -36).

Suurin osa hänen kuvistaan jäi Petsamoon sodan jalkoihin, kun hän joutui neuvostosotilaiden vangiksi Kalastajasaarennon rajaloukkauksessa 28.11.1939 kaksi päivää ennen talvisodan alkua.

Kiepin talvessa Kokkolassa 28.11.2016 Paula Hyttinen